Tämän artikkelin tarkoitus on antaa tietoa lihaskivun eri tyypeistä, jotta voit itse arvioida, mistä kivusta kohdallasi on mahdollisesti kyse. Arvioimalla lihaskivun aiheuttajia, kuten ryhtiä, työasentoa, stressiä ja jännittyneisyyttä, voit paremmin ymmärtää, mistä kiputyypistä on kyse. Ymmärrät myös paremmin, mitä kehossasi eli lihaksissasi tapahtuu, kun tunnet kipua. Tärkeintä on, että osaat paremmin kuvailla hierojalle tilannettasi parhaan mahdollisen hoidon saamiseksi. Ymmärrät myös, miksi ja miten hoito auttaa juuri sinua sillä hetkellä vaivaavaan lihaskipuun.
Iskeemisen kivun yleisin aiheuttaja on pitkittynyt jännitystila, joka johtuu tyypillisesti staattisesta asennosta. Esim. istumatyö tai muu vastaava tekeminen, jossa ollaan pitkään paikallaan. Kun asento on ergonomisesti huono, joutuvat hartiaseudun lihakset tekemään asentoa ylläpitävää työtä pitkiä aikoja. Stressistä johtuva pitkäaikainen jännittyneisyys voi usein olla kivun taustalla. Kivun taustalla voi olla myös heikentynyt verenkierto, erityisesti kylmästä tai puristavista vaatteista johtuen.
Pitkittynyt lihasjännitys tarkoittaa, että lihas on kokonaan tai osin supistuksessa. Supistunut lihas on paksumpi, ja se voi painaa verisuonia kasaan. Tästä seuraa hapen ja ravinteiden puutetta lihaskudoksessa. Lihaksen energiantuotanto muuttuu aerobisesta anaerobiseksi. Tämä aineenvaihdunnan muutos johtaa happamien aineiden, kuten typpi-ionien, kertymiseen lihaskudoksessa. Nämä aineet aktivoivat tyypin III ja IV nosiseptiivisiä hermopäätteitä (mekanoreseptorit ja kemoreseptorit). Tuloksena on kivun tunne ongelma-alueella.
Hieronta auttaa iskeemisessä kivussa lisäämällä paikallista verenkiertoa, jolloin hapen ja ravinteiden saanti helpottuu. Se myös vähentää happamuutta poistamalla sitä aiheuttavia metaboliitteja (typpi-ioneja) verenkiertoa vilkastuttamalla. Hieronta helpottaa lihasjännitystä eli lihassupistus vähenee ja verenkierto normalisoituu.
Yleensä tulehduksellinen kipu on seurausta rasituksen aiheuttamista lihaskudoksen mikrovaurioista, esim. ilman riittävää palautumista tehdyn voimaharjoittelun seurauksena ja kun harjoittelun määrää (aikaa tai vastusta) yllättäen lisätään. Erityisesti eksentrinen (jarruttava liike) harjoittelu altistaa mikrovaurioille. Myös suora vamma eli selkeä lihasrevähdys tai lihakseen osunut isku aiheuttavat muun kivun ohella tulehduksellista kipua. Infektioista johtuva kipu on harvinaista, mutta mahdollista.
Mikrovauriot lihassyissä johtavat soluvaurioihin, jolloin solusta vapautuu lihaskudokseen sytokiinejä, prostaglandiineja ja histamiinia. Nämä tulehdusvälittäjäaineet lisäävät hermopäätteiden herkkyyttä. Tällöin hermopäätteet reagoivat voimakkaammin normaaliin mekaaniseen ärsytykseen. Tästä seuraa, että kipu voimistuu liikkeessä tai kosketuksessa. Myös tulehduksellisesta tilasta tyypillisesti johtuva kudosturvotus voi painaa hermopäätteitä.
Hieronta auttaa tulehduksellisessa kivussa edistämällä aineenvaihduntaa ja imunestekiertoa. Tästä seuraa turvotuksen väheneminen sekä kudosten uusiutumisen ja paranemisen nopeutuminen. Samalla hieronta rauhoittaa ympäröivän kudoksen jännitystä ja kipureaktiota. Hieronta aktivoi myös parasympaattista hermostoa, jolla on kipua lievittävä vaikutus.
Mekaanisen kivun taustalla on yleensä erityyppinen rasitus: staattinen rasitus, kuten huono ergonomia tai ryhti; toistuva rasitus, kuten käsityö ja tietokoneen hiiren käyttö; epäsymmetrinen kuormitus, kuten yksipuolinen kantaminen; sekä vääränlainen tai liiallinen liikuntasuoritus.
Staattisesta, toistuvasta tai virheellisestä kuormituksesta johtuva lihassäikeiden ylikuormitus ja mikrovauriot voivat aktivoida kipuhermopäätteiden mekaanisia nosiseptoreita. Aktivaatio voi johtua myös sidekudoksen ja faskiarakenteiden vetojännityksestä. Lihaskalvot ja jänteet sisältävät runsaasti nosiseptoreita, joten venytys, puristus ja paine aktivoivat kipureseptoreita. Kipuun ei välttämättä liity tulehdusta, mutta mekaaninen ärsytys aiheuttaa paikallista kipua ja kireyttä.
Hieronta helpottaa lihasten ja faskioiden jännitystä vähentäen kuormituksen tuottamaa painetta. Parantaa liikkuvuutta ja ryhtiä, jolloin mekaaninen kuormitus tasapainottuu. Hieronta aktivoi myös proprioseptoreita, jolloin kehon hahmotus paranee. Hieronta lievittää samalla sekundaarisia kipureaktioita, esim. lihasten suojajännitystä.
Lihasspasmien taustalla on yleensä äkillinen kuormitus tai ylirasitus. Niille altistaa myös neste- ja elektrolyyttitasapainon häiriöt, kuten magnesiumin puute, sekä kylmettymisen seurauksena tapahtuva lihaksen jäähtyminen. Myös pitkäkestoinen jännitys tai kipurefleksi voi aiheuttaa lihasspasmin, varsinkin alaselän alueella koettavan noidannuolen.
Lihasspasmissa ja krampissa tapahtuu lihassupistuksen aikana jatkuva aktiini–myosiini-silta ilman palautumista/rentoutumista. Samalla supistunut lihas puristaa verisuonia aiheuttaen iskeemistä ärsytystä. Tämä ylläpitää metabolista kuormaa ja aktivoi kipureseptoreita entisestään. Spasmi voi syntyä myös reflektorisesti kipureseptorien kautta ns. suojamekanismina. Tällöin kehittyy kierre, jossa kipu lisää jännitystä ja jännitys lisää kipua.
Hieronta lämmittää ja rentouttaa lihasta, jolloin supistusreaktio pääsee helpottumaan. Samalla se lisää paikallista verenkiertoa poistaen kipua lisääviä aineenvaihduntatuotteita. Hieronta vaikuttaa spastiseen refleksiin sensorisen ärsykkeen kautta nk. gate control -teorian mukaan. Hieronta auttaa myös ennaltaehkäisevästi estäen uusien kramppien syntymistä parantamalla kudoksen joustavuutta ja hermoston säätelyä.
Hermostollisen kivun taustalla on tyypillisesti välilevyn pullistuma (esim. lannerangan alueella) tai jokin muu syy, jonka takia hermo jää puristukseen. Äkillinen tai pitkäkestoinen selkärangan kuormitus voi aiheuttaa hermokipua. Syynä voi myös olla hermopinne lihaskudoksessa, kuten piriformis-oireyhtymässä, tai kireät lihas- tai faskiarakenteet hermon kulkureitillä.
Hermojuuren tai ääreishermon puristus aiheuttaa mekaanista ja kemiallista ärsytystä. Vaurioituneessa hermossa syntyy ektopista impulssitoimintaa, josta seuraa spontaani kipusignaali. Hermon toiminta häiriintyy ja kipu voi tuntua laajalla alueella, myös ilman lihasärsytystä. Lihaksessa kipu voi ilmetä heijasteena tai lihaskunnon heikkenemisenä hermon toimintahäiriön seurauksena.
Hermostolliseen kipuun hieronta vaikuttaa rentouttamalla lihaksia ja pehmytkudosta, jotka aiheuttavat painetta hermoon. Hieronta parantaa neurodynaamista tilaa eli hermon verenkiertoa ja liukumista. Hieronta vähentää kipua aiheuttavien reseptoreiden herkkyyttä lihas- ja faskiakudoksessa. Se tukee myös kehon rentoutumista ja aktivoi parasympaattista hermostoa.
Myofaskiaalisen kivun syynä voi olla yksipuolinen lihastyö tai kuormitus sekä toistuvat liikkeet tai staattiset asennot. Huono kehonhallinta tai liikemallit sekä akuutin vamman tai muun kivun aiheuttama lihassuojareaktio voivat myös johtaa myofaskiaalisen kivun kehittymiseen. Taustalla voi myös olla psyykkinen stressi ja unen puute.
Myofaskiaalisessa kivussa lihakseen muodostuu triggerpiste, joka on lihassäikeiden alueellinen jatkuva supistustila. Triggerpisteen alueella verenkierto heikentyy, mikä johtaa paikalliseen iskemiaan ja metaboliittien kertymiseen. Tämä ärsyttää paikallisia hermopäätteitä ja ympäröivää kudosta. Paine triggerpisteeseen laajentaa kivun tuntemusta, koska faskian kautta ärsytys heijastuu muihin kudoksiin. Lisäksi faskiakudoksen mekaaninen kireys voi ärsyttää sekä lihasta että hermopäätteitä.
Hieronnassa paine ja venytys triggerpisteeseen vapauttavat paikallista lihassupistusta. Samalla se aktivoi kehon oman kipua vaimentavan porttisolu-järjestelmän sekä vapauttaa endorfiineja. Faskiatekniikat palauttavat kudoksen liikkuvuutta ja elastisuutta. Hieronta poistaa myös paikallista iskemiaa ja vähentää laajalle heijastuvaa kipua. Se myös normalisoi lihaksen motorisen yksikön toimintaa.
Idiopaattisen kivun taustalla on tyypillisesti psyykkiset tekijät kuten kroonistunut stressi tai uupumus sekä psykofyysiset kuormitustekijät, kuten trauma tai masennus. Idiopaattiseen kipuun voi herkistää aiemmat kipukokemukset ja siitä johtuva kipumuistin herkistyminen. Idiopaattista kipua voi aiheutua myös pitkäkestoisesta rasituksesta ja kuormituksesta, josta ei kuitenkaan aiheudu selkeää vammaa.
Idiopaattisessa kivussa ei ole selkeää vauriota lihaskudoksessa tai hermoissa. Kyseessä on kipujärjestelmän herkistyminen. Aivojen kipua käsittelevät alueet (mm. talamus, aivokuori) ylireagoivat normaaleihin ärsykkeisiin. Hermoston estävä kipusäätely (descending inhibition) on heikentynyt. Tällöin pienikin paikallinen lihasärsyke voi tuntua voimakkaana kipuna, vaikka kudos itsessään olisi terve. Samalla psyykkiset tekijät voivat ylläpitää tai pahentaa kipukokemusta.
Hieronta rauhoittaa autonomista hermostoa vähentäen sympatikotonusta ja stressiperäistä kipua. Lisää kehon sisäisen tilan (interoseptio) tietoisuutta, parantaen kehotietoisuutta ja kivun säätelyä. Kivuton kosketus ja manuaalinen käsittely lisäävät hermoston muovautuvuutta (neuroplastisuus), joka voi vähentää kipuaistimuksen herkkyyttä. Hieronta voi myös lievittää ahdistusta ja kipuun liittyvää pelkoa.