Julkaistu 25.2.2025
Hierojana huomaan, että stressi liittyy monen asiakkaan lihaskireyksiin. Hyödynnän hierontaa myös erityisesti pitkittyneeseen ja kroonistuneeseen stressin hoidossa. On siis syytä hieman avata sitä, että mitä tarkoitan, kun puhun stressistä.
Stressi on laaja käsite ja sitä voidaan tarkastella monesta eri näkökulmasta. Myös sen hoidossa on erilaisia lähestymistapoja siinä, että mitä hoidetaan ja mitä tavoitteita hoidoilla on. Itse lähestyn stressiä sen fysiologisesta näkökulmasta. Mitä stressireaktio saa aikaan kehossa ja mielessä varsinkin, kun stressireaktio pitkittyy tai jopa kroonistuu.
Stressireaktio käynnistyy, kun jokin ulkoinen tai sisäinen stressitekijä aktivoi aivojen stressin säätelystä vastaavassa limbisessä järjestelmässä mantelitumakkeen. Tästä seuraa hypotalamuksen aktivoituminen, joka puolestaan aktivoi aivorungon kautta sympaattisen hermoston ja aivolisäkkeen kautta lisämunuaisten hormonituotantoa.
Nämä muutokset tuottavat monenlaisia selviytymisen kannalta tärkeitä fysiologisia muutoksia. Verenpaine ja syke nousevat. Hengitys tihenee ja pinnallistuu. Verenkierto lisääntyy erityisesti raajoissa verisuonten laajentuessa, kun taas ruuansulatus hidastuu verisuonten supistumisen myötä. Aistit herkistyvät ja korkeimmat aivotoiminnot lisääntyvät, joka johtaa keskittymisen ja ajattelun tehostumiseen.
Fysiologiset muutokset tuottavat emootion/tunnereaktion, joka voi olla poikkeava tuntemus vatsassa, puristava tunne rinnassa, kuumotusta eri puolilla kehoa, tikkuilua iholla tai jännittyneisyyttä lihaksistossa. Emootioon yhdistyvät tietoiset havainnot ympäristöstä sekä muistista löytyvä tieto aiemmista vastaavista tilanteista ja niihin liittyneistä ajatuksista ja tuntemuksista. Näiden yhteisvaikutuksesta syntyy tietoinen tunne/tunnetila. (ncbi)
Hieronnan kannalta olennaista on stressin yhteydessä ilmenevä lihaskireys ja lihaskipu. Stressireaktio saa aikaan lihaksistossa jännittyneisyyttä. Lihaksissa tapahtuu supistusta, vaikka mitään varsinaista liikettä ei tapahdu, kuin korkeintaan hartioiden nousua kohti korvia. Kun siihen tyypillisesti yhdistyy huono työergonomia, niin lihakset joutuvat tekemään hyvin pitkäkestoista isometristä eli staattista työtä. Tämä jännittyneisyys johtuu useista tekijöistä, jotka ovat seurausta stressireaktiosta.
Limbisen järjestelmän eri alueiden ja motorisen aivokuoren välillä on olemassa suoria yhteyksiä. Stressireaktio voi siis aktivoida aivojen motorisia alueita suoraan, josta saattaa seurata tahatonta lihasjännitystä. (onlinelibrary)
Sympaattisen hermoston aktivoituminen lisää lihassupistusta välittävien hermojen aktiivisuutta. Tämä refleksinomaisesti selkäytimessä tapahtuva herkistyminen lisää lihasten supistusta sekä niiden pysymistä valmiustilassa ja jännittyneinä. (pubmed)
Stressihormoneilla on pidempiaikaisia vaikutuksia lihasjännitykseen. Esimerkiksi Glukokortikoidit voivat herkistää lihassupistusta välittäviä hermosoluja, mikä lisää lihasjännitystä. Adrenaliini ja noradrenaliini vaikuttavat myös suoraan lihaksiin ja hermoihin, lisäten niiden supistumisherkkyyttä. (pubmed)
Stressireaktion pitkittyessä ja kroonistuessa selviytymisen kannalta tärkeät toiminnot muuttuvat haitallisiksi. Keho ja mieli käyvät ylikierroksilla, mikä haittaa unta, palautumista, rauhoittumista ja keskittymistä. Immuniteetti heikkenee, eikä ruoansulatus toimi kunnolla. Kaikilla näillä tekijöillä on yhdessä, pitkittyneen lihasjännityksen kanssa, merkittävä vaikutus lihaksiston hyvinvointiin.
Riittävä uni on palautumisen kannalta olennaisen tärkeää. Lihakset rentoutuvat parhaiten unen aikana, ja samaan aikaan tapahtuu merkittävin osa lihasolujen uusiutumisesta sekä lihaskasvuun liittyvä proteiinisynteesi. Vähäinen unen määrä voi siten vaikuttaa monin tavoin lihaksistoon. Erityisesti se voi hidastaa lihaskasvua.
Uni ei yksin riitä palautumiseen, jos hereillä olo vietetään ylivirittyneessä tilassa ilman riittäviä taukoja, välipäiviä tai lomaa työstä tai muusta stressiä ylläpitävästä toiminnasta. Tämä jatkuva ylivireys ylläpitää kehon jännittyneisyyttä ja pahentaa edelleen lihaskireyttä.
Niin merkittävien lihasrevähdysten kuin pienten huomaamattomien lihasrevähdysten seurauksena syntyvä tulehdusreaktio voi pitkittyä stressin vaikutuksesta. Stressireaktion vaikutukset heikentävät immuniteettiä ja siten se voi ylläpitää tai pidentää tulehduksellista tilaa kehossa. Tämä puolestaan voi osaltaan ylläpitää tai pahentaa lihaskipua.
Pitkittynyt stressi voi haitata monin tavoin ruuansulatusta. Se voi heikentää ravintoaineiden imeytymistä, mikä puolestaan voi estää lihasten kasvun ja toiminnan kannalta tärkeiden ravintoaineiden riittävän saatavuuden lihaksille. Tämän seurauksena lihasten toiminta ja palautuminen voivat heikentyä.