Niska jumissa ja pään kääntäminen tekee kipeää. Lapaluun ja selkärangan välissä tuntuu kipua ja kireyttä. Hartiassa lapaluun yläkulman alueella tuntuu polttelevaa kipua. Alaselässä ristiselän ja pakaran alueella tuntuu pakottavaa kipua. Kumartuminen tai selän ojentaminen tekee kipeää. Kuulostaako jokin näistä tutulta? Lihaskipu on helppo hyväksyä ja ymmärtää, jos syynä on jonkinlainen rasitus tai trauma. Mutta jos kummastakaan ei ole kyse, niin miksi silti lihakset silti menevät jumiin ja kipeytyvät? Eli mitä lihaskipu on ja mistä se johtuu?
Lihaskipu on kipua siinä missä mikä tahansa muukin kipu kaikkialla kehossa. Lihaksissa kuten muissakin elimissä on kipureseptoreita. Ne ovat hermosolujen vapaana olevia päätteitä kaikkialla lihaskudoksessa. Kun jokin aktivoi näitä hermopäätteitä, synnyttä se sähköisen impulssin, joka hermosolun haarakkeita pitkin kulkee selkäytimeen ja selkäytimessä edelleen aivoihin. Tätä ketjua kutsutaan kipuradaksi. Lihas itsessään ei siis tunne kipua vaan se havaitaan ja koetaan aivoissa.
Kipuradan aktivoituminen alkaa kipureseptoreista. Ne ovat ääreishermoston hermosolujen lihaskudoksessa olevia vapaita päätteitä. Lihaskudoksessa niitä aktivoivat tyypillisesti mekaanisten ärsykkeiden, tulehduksellisten tekijöiden ja happamuuden muutosten synnyttämät kemialliset aineet.
Mekaanisten tekijöiden aiheuttama kipu on tyypillisesti seurausta kudosvauriosta, kuten lihasrevähdyksestä tai ylirasituksesta. Vaurio lihaskudoksessa saa aikaan sen, että lihasoluista vapautuu mm. Adenosiintrifosfaattia (ATP). Kiinnittyessään kipureseptoreihin, se saa aikaan kipuradan aktivoitumisen. Kudosvaurio aiheuttaa yleensä myös PH:n laskua lihaskudoksessa. Happamuuden lisääntymistä pidetään yhtenä kipureseptoreiden aktivoitumista lisäävänä tekijänä. Kipureseptoreiden aktivoituminen johtaa samalla mm. Substanssi P:n vapautumiseen. Se puolestaan vaikuttaa verenkiertoon aiheuttaen mm. turvotusta. Lihaskudosvauriossa vapautuu myös tulehdusaineita, kuten prostaglandiineja, jotka nekin aktivoivat kipureseptoreita.
Yleensä kivun taustalla on siis jonkinlainen vaurio tai häiriö lihaskudoksessa. Sellainen aiheutuu trauman tai liiallisen rasituksen seurauksena. Liika rasitus ei aina tarkoita raskasta liikunnallista suoristusta, vaan sitä voi olla myös pitkään päätteen ääressä tapahtuva pään roikottaminen. Lihasspasmi, joka tarkoittaa lihaksen tahatonta supistustilaa on yksi kivun syistä. Siitä seuraava iskeeminen tila, jossa lihassolut ei saa tarpeeksi happea, johtaa PH:n laskuun ja edelleen ATP:n sekä tulehdusaineiden vapautumiseen. Myofaskiaaliset trsiggerpisteet (MTrP) saattavat myös olla iskeemisen tilan taustalla. Triggerpisteet ovat pistemäisiä kovettuneita alueita, jotka johtuvat lihassäikeiden yksittäisten osien eli sarkomeerien jäämisestä supistustilaan. Tästä seuraa edellä kuvattuja tapahtumaketjuja, joiden seurauksena kipurata aktivoituu.
Lihaskudoksesta selkäytimeen kulkee erilaisia tuovia ääreishermosoluja. Näistä A-delta ja C-säikeet välittävät kipua. C-säikeet välittävät kipua hitaammin ja A-delta säikeet vastaavasti nopeammin. Lihaskipuun liittyvät useammin C-säikeet ja niiden aktivaatio on tyypillisesti pitkäkestoista ja kipu tylppää. Selkäydin on kipuradan seuraava osa, jossa ääreishermoston aktivaatio jatkaa matkaansa aivoihin.
Aivoissa aktivaatio saapuu nk. kipumatrikseen. Ensimmäisenä aktivaatio tulee Talamukseen ja Insulaan. Talamuksesta edelleen somatosensoriselle aivokuorelle ja Pihtipoimuun. Lopulta aktivaatio etenee etuaivokuorelle ja mantelitumakkeeseen.
Talamus määrittää kipusignaalin tärkeyden ja ohjaa tiedon kulkua aivoissa. Tuntoaivokuori säätelee tietoa kivun sijainnista, voimakkuudesta ja kestosta. Insula säilyttää muistiin aistimukseen liittyvää tietoa. Pihtipoimu ohjaa kipuun kohdistettua huomiota ja arvioi sen epämiellyttävyyttä. Etuaivolohkossa tapahtuu kivun tietoinen tulkinta. Mantelitumake puolestaan säätelee kipuun liittyvää tunnereaktiota. Vaikka tietoinen kokemus ja sen tietoinen arviointi tapahtuu etuaivokuorella tapahtuu se suurelta osin muiden aivojen alueiden autonomisten eli tiedostamattomien toimintojen pohjalta. Osin reaktiomme kipuun on aivojen autonomisten toimintojen aikaan saamaa.