Moni, jolla on jännityspäänsärkyä, kokee kivun pääasiassa pään sisällä mm. vanteena, paineen tunteena tai sisäisenä jomotuksena. Samalla voi myös esiintyä arkuutta tai kipua pään ulkopuolella, kuten ohimoilla, takaraivossa tai kallonpohjassa. Tämä pinnalla tuntuva kipu liittyy usein nimenomaan pään alueen lihaksiin ja sidekudoksiin. Se saattaa sekoittua päänsäryn kokemukseen eikä siten ole aina selkeästi eroteltavissa kahdeksi eri tuntemukseksi.
Tiedetään, että kallon pinnalla olevien lihasten herkkyys lisääntyy monilla, jotka kärsivät jännityspäänsärystä. Tätä kutsutaan perikraniaaliseksi arkuudeksi (pericranial tenderness). Mutta ovatko nämä kaksi eri oiretta vai saman kolikon kaksi puolta?
Tutkimuksissa on havaittu, että kallonpinnan lihakset, kuten ohimolihakset ja niskan yläosan lihakset, voivat muuttua kipuherkemmiksi. Herkistyminen ei kuitenkaan välttämättä tarkoita, että nämä lihakset aiheuttaisivat itse päänsäryn. Sen sijaan kyse voi olla siitä, että aivojen kipuverkot ovat herkistyneet, mikä näkyy sekä pään sisäisenä särkynä että ulkopuolisena kallonpinnan lihasten arkuutena.
Stressillä on tässä merkittävä rooli. Stressi voi aktivoida keskushermoston kipuverkkoja ja samalla lisätä lihasjännitystä myös pään ja kasvojen alueella. Kallonpinnan kipu ja päänsisäinen jomotus voivat siis molemmat olla stressin eri ilmenemismuotoja, jotka voivat myös vahvistaa toisiaan.
Myös niska- ja hartialihakset voivat kiristyä stressin, staattisten asentojen tai huonon ergonomian seurauksena. Näillä lihaksilla on kuitenkin vähemmän suoraa yhteyttä päänsärkyjen hermostollisiin reitteihin. Niskan ja hartioiden lihaskireys voi kyllä aiheuttaa epämiellyttäviä säteilykipuja pään alueelle, mutta se ei yksin selitä jännityspäänsäryn syntymekanismia.
Kallonpinnan lihaskireys sen sijaan liittyy suoremmin jännityspäänsärkyyn. Se sijaitsee lähellä päänsäryn ydinalueita ja saattaa olla merkki siitä, että kivulle herkistyminen on kehittynyt merkittäväksi tekijäksi päänsäryn taustalla.
Vaikka jännityspäänsäryn perimmäinen syy ei ole lihaskireys, kallon pinnan arkuus ja niskan sekä hartioiden jännitys voivat vaikuttaa päänsäryn kokemiseen. Ne voivat herkistää hermostoa tai lisätä aivojen kipuverkon ärtyvyyttä. Toisaalta myös itse päänsärky voi aiheuttaa lihasjännitystä, jolloin syntyy kehä, jossa kipu ja jännitys ylläpitävät toisiaan.
Eri hoitokeinoilla keskitytään eri taustatekijöihin eikä kaikilla poisteta itse päänsäryn lähdettä, mutta niiden avulla voidaan mm. helpottaa kallonpinnan ja ylävartalon lihasarkuutta. Hoitokeinot, jotka keskittyvät ennen kaikkea lievittämään stressiä, tehoavat jännityspäänsärkyyn hyvin, koska se on merkittävin taustatekijä